Olen pitkän aikaa jo miettinyt alanvaihtoa, tai oikeammin sanottuna leikkinyt tällä ajatuksella. Opiskelisi, sanoisi itsensä irti nykyisestä duunista ja alottaisi uuden. Mutta, helpommin sanottu kuin tehty.
Nettipalstoilta, lehdistä, telkkarista ja oikeastaan joka tuutista lukee ja kuulee kuinka työtä on niin vaikea saada ja löytää ja kun yksinkertaisesti ei vaan ole. Ja jos onkin, niin pätkähommaa eikä missään nimessä minkäänlaista vakituista. Itselle tämä on suhteellisen vaikeaa käsittää, yksistään sen takia, että opiskellessa nykyistä alaa sain opiskelun ohelle duunia ensimmäisestä paikasta tasan suullisesti kysymällä puoliksi vitsillä heittäen. Nyt, 7 vuotta myöhemmin, olen saman firman palveluksessa edelleen, toisessa toimipisteessä ja vakituisena. Työnantaja on yksityinen, reilu, kaikki hoidetaan lain pykälien mukaan ja palkankin olen aina saanut ajallaan ja oikein. Eikä se palkkakaan ole edes huonoimmasta päästä. Nyt sitten mietitään että hullu, miksi haluat vaihtaa alaa, tai oikeastaan työpaikkaa...
Sinkulle ja varsinkin lapsettomalle tämä duuni sopii vallan mainiosti, niinkun olin itsekin molempia näitä aloittaessani työt. Nyt kun on perhe, on se alanvaihtokin alkanut enemmän pyöriä mielessä. Mutta kynnys siihen tulee olemaan todella suuri, sitten kun, tai JOS, tämän aion toteuttaa. Tietenkin tähän menee vielä vuosia, nythän aloittelen jälleen äitiyslomaa ja opiskellakin sitten uusi ala pitäisi.. Toki voisin myös vaihtaa tällä alalla sopivampaan työpaikkaan, mutta myös kynnys tämän työnantajan palveluksesta lähtemisestä on todella korkea. Ja jos tästä duunista lähden, vaihdan samantien koko alaa.
Mikä sitten kiinnostaisi. Minullahan on alla kaksi eri tutkintoa, ammatillisia molemmat. Peruskoulun jälkeen kävin kauppaoppilaitoksen joka edesauttaisi yhtä tämänhetkistä mielenkiinnon kohdetta joka on palkanlaskenta. Rahasta kiinnostuneena tämä voisi olla looginen valinta, mutta ironista kyllä, taloushallinto oli kaikkien aikojen surkein aineeni koko kolmen vuoden aikana. Matematiikka hyvänä kakkosena. Mutta voi kuinka sitä kymmenen vuoden aikana kasvaakaan ja ne elämänarvot ja kiinnostuksen kohteet muuttuvatkaan. Nyt siis harkinnassa iltakursseina (samassa koulussa) taloushallinto ja kirjanpito. Toki mietin samalla muitakin vaihtoehtoja ja kiirehän tässä ei omassa tilanteessani mihinkään suuntaan vielä ole.
Mutta vaikka tämänhetkinen työpaikka ei täysin unelma perheelliselle olekaan, olenko hullu jos opiskelen ja irtisanon itseni varmasta vakipaikasta? Opiskelussa sinänsä työn ohessa ei mitään vikaa ole, päinvastoin, jos vaan aika ja jaksaminen perheen ja oman työn jälkeen riittää. Olen kuitenkin aina ollut se varmanpäälle pelaaja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti